muuttoilmoitus
neula
murmu
Muutin. Jatkossa blogeilen täällä.

Ei muuta.

matkamuistoja
neula
murmu
Praha tuli nähtyä. Kotona ei odottanut kuolleet kasvit eikä jääkaappihirviöt: positiivista! Sen sijaan lehtijakelu ei ollut peruuntunut yrityksestä huolimatta.

Praha on varsin suositeltava kaupunki: kauniita taloja, halpaa olutta, toimiva liikenne ja rasvainen ruoka. Rasvainen ruoka ei kyllä sinänsä ollut hyvä asia, mutta hyvää se silti oli. Hotelli oli uskomaton! Huoneen vessa oli suunnilleen puolet mun kämpästä! (ehkä vähän enemmän) Ja hotelliaamiainen, amnamnam. Mitä mä suosittelisin Prahasta? Kiertelemään ympäriinsä ihastelemassa kaupunkia (se on sen verta pieni, että sitä voi tosiaan kierrellä kävellen) ja seksivälinemuseo on ihan must-see! Myös torit olivat varsin lepposia ja mukavia ja niiltä sai "rannekkeita" eli tikkupullan tapaisia herkkuja, jotka olivat ulkonäöllisesti kuin paksuja (10cm) rannekkeita. Nam! Myös olut on hyvää ja halpaa, mutta sen tietysti kaikki tajuavat itsekin.

Oli siellä monenlaista. Erityisen mukava reissu kaikin puolin. Mutta on se ihanaa olla välillä kotonakin! Vaikka vessa on pienen pieni, jääkaapissa ei paljon mitään, kukaan ei oo jakamassa mun kanssa viinipulloa ja huomenna pitää lähteä Ruskolle. Olisin mielelläni viimeisen lomapäivän kotona, mutta se jää nyt haaveeksi.

Edessä sopeutuminen takaisin arkeen.

laiska kevätpäivä matkahumussa
neula
murmu
Tänään vietin laiskanpulskean ja mukavan lomapäivän. Ulkona tuoksuu pääsiäinen, johon on lisätty ripaus sadetta ja lupausta kesästä. Telkasta tuli Rillit huurussa -maraton. Sini oli tehnyt hyvää ruokaa ja Ossi keitti mainiota kahvia. Sain kellari-häkin siivottua sekä uuden tsättäilykamun.

Huomenna lähdetään Prahaan!

Matkajännitys alkaa pikku hiljaa nousta. Toivottavasti matka menee kaikin puolin hyvin. Tavaraa ei oo menomatkalle mukana juurikaan, mutta takastullessa arvatenkin paljon enemmän. Jänskää!

laiskiaisen matkassa
neula
murmu
Päivä, jolloin en saanut oikein mitään aikaseksi. Saattaa olla, että eiliset bileet vaikuttivat hieman. Ikinä en kyllä ole nähnyt Lyniä niin tyhjänä. Oli siellä ehkä kakskymmentä ihmistä - parhaimmillaan. Mutta paikan tyhjyyten nähden oli uskomattoman hauskaa! Tosin neljä ilmaista juomaa ja pääsiäismunaa saattoivat vaikuttaa asiaan. Oltaisiin kyllä lähdetty tunteja aiemmin, jos Lyn ei olis keksinyt uutta ohjelmanumeroa: Pianowar! Siellä oli kaksi soittajaa, jotka sitten pimpottelivat yleisön toivomia biisejä. Ja mukana sai ja kuului laulaa. (Lue: Minä lauloin ja muut katsoivat minua säälien/nauraen/murhaavasti.)

Isommalla ihmismäärällä Pianowar olisi toiminnut vielä paremmin! Jos lapun päälle laittoi rahaa, sai biisinsä ensin soitetuksi. Jos soitettiin 50 sentin kappaletta ja kesken kappaleen joku käy laittamassa toiveen 80 sentillä, ajaa 80 senttiä ohi samantien. Ja vasta 80 sentin kappaleen jälkeen soitetaan edellinen loppuun. Hauskaahan se olisi ollut esimerkiksi neljän-viiden päälekkäisen kappaleen aikana!

Mutta minä lähden Prahaan! Aivan mahtavaa. Ensi viikolla. Ihanan spontaani idea tuli sunnuntaina, että jonnekin voisi lähteä ukin ja Lisenin ja Ossin kanssa. Ja sittenhän me lähdetään! Just siistiä.

Carpe diem!
Tags:

dilemma.
neula
murmu
Blogiongelman lisäksi mulla on toinenkin ongelma: radio.

Oikean radiokanavan löytäminen on tuskallisen vaikeaa. Nykyisin. Pitkään tyydyin Yle-Xään. Ei mainoksia ja musiikki on kelvollista. Mutta! Ilmeisesti rahojen huvetessa juontajien taso on laskenut huomattavasti. Yleensä en välitä siitä juurikaan, mutta nyt on ruvennut todella ärsyttämään jutun taso. Niinpä hain uutta kanavaa.

Radio Rock. Ruskolla se ei kuulunut kunnolla. Puolikkaan biisin jälkeen tuli mainoksia monta minuuttia. Äh.

Extreme. Ruotsia. Ei suomenkielisiä kappaleita. Blaah.

Radio Sata. Myös mainoksia. Kovin vaikea löytää, koska en mitenkään muista mikä kanava-asema sillä on.

Miksikäs oikeastaan kuuntelen radiota? Koska en ottanut Ruskolle mukaan CD:itä ja koska autossa se on helpointa eikä kotonakaan tarvitse tehdä kappalepäätöksiä. On kai taas aika lähteä kirjastoon etsimään uutta musiikkia ja jättää hyvän kanavan etsiminen tulevaisuuteen. Parin viikon päästä olen taas unohtanut miksi radio ärsytti. Mutta! Hyvä Veli on jotain, mikä täytyy kuulla. Miksei voisi olla Hyvä Veli -radioasemaa? Kannattaisin!

Tänään kuitenkin Deltan tanssiaisiin.

pidän tottumuksista.
neula
murmu
Mun pitää ehkä muuttaa. Siis blogin osalta. Livejournal ei enää pidä musta. Sivujen lataus ei onnistu, muiden blogien kommentointi on rasittavaa ja haluamiani sivumalleja ei löydy. Turhauttavaa. En haluaisi muuttaa. Olen ollut tässä samassa osoitteessa pian kai viisi vuotta. Tarkistaisin asian, jos sivusto toimisi, mutta eihän se toimi. Harmittaa. En kuitenkaan jaksa tehdä muuttoa nyt. Kai se on kuitenkin suoritettava Blogspottiin, koska siellä ovat kaikki muutkin.

Mutta se, mitä oikeasti halusin kirjottaa (ennen kuin livejournal rupesi tavattomasti ketuttamaan): hieman hehkutusta!

Luin jälleen Jukka Itkosen Itkuvirsiä Naurusaarilta, siitä lainaus:

"Kaksirivinen
Täällä missä mitään ei ole
kauppias on hyödyttömistä hyödyttömin."

Lisäksi arvostan seuraavaa musavideota. :D
 

ihan tavallisia asioita
neula
murmu
Minä en halua olla niin kuin kaikki muut vain koska pitäisi olla.

Minä syön kerroshampurilaisen kahdessa osassa.
Minä nuolen lautasen, jos se maistuu hyvältä.
Minä pukeudun halutessani värikkäästi.
Minä käytän hassuja hattuja.
Minä käytän märällä kumisaappaita.
Minä hypin lätäköihin.
Minä kävelen huvikseni sateessa.
Minä teen suojakelillä lumiukon.
Minä luen ilokseni satuja.
Minä pidän vessassa kirjoja.
Minä sanon tietäväni asioita vaikken tiedä.
Minä syön jälkiruoan ennen pääruokaa.
Minä menen saunaan alasti seurasta välittämättä.
Minä en käytä verhoja.
Minun tarvitsee nähdä ulos.
Minä rakastan kaikkea makeaa.
Minä en koskaan luovu kokonaan pehmoleluistani.
Minä soitan haitaria.
Minä teen typeriä päätöksiä.
Minä kuuntelen jatkuvasti musiikkia.
Minä tarvitsen jokapäiväisen nörtityshetken.
Minä nauran asioille, jotka eivät muiden mielestä ole lainkaan hauskoja.
Minä voin katsoa komediaa täysin hiljaa.
Minä kudon katsoessani telkkaria.
Minä pidän synkistä ja totuusperäisistä asioista.
Minä olen kiinnostunut.
Minä kerron vitsejä, joita muut eivät ymmärrä.
Minä nukun alasti jos huvittaa.
Minä pidän lavatansseista.
Minä olen tyytyväinen pieneenkin saavutukseen.
Minä en ole kiinnostunut nimistä, joita en koe tarvitsevani.
Minä näytän maailmalle, jos pidän jostakin.
Minulle sukulaiset ovat erityisen tärkeitä.
Minä keräilen pikkuesineitä.
Minä en osaa heittää mitään pois.
Minä rakastan pääsiäismunia ja saippuakuplia.
Minä käytän sanoja, joita muut eivät käytä.
Minä nautin ollessani erilainen.

kera parhaan ystävän
neula
murmu
Paras viikonloppu pitkiin aikoihin! Se sisälsi tähän mennessä yön yli höpötystä ja ihanan vapaata naurua, vohveliaamiaisen, uintia Ulpukassa, hese-moskaa ja hehkutusta, että joku muukin syö kerroshampparin samalla tavalla, kevään ensimmäisen jätskin, Kuolon speksin ja session siivouskomerossa. Parasta.

Ihan liian vähän tullut vietettyä Anskin kanssa aikaa viime aikoina. Olin jo unohtanut, miten kovin hauskaa on huomata toisessa hieman unohtuneita samanlaisia piirteitä ja valvottaa talon muita asukkaita kovaäänisellä maailmanparantamisella. Päivä, jolloin kaikkea voi kokeilla.

Carpe diem!

Lisäksi Kuolon speksi hakkas kauppiksen speksin ylivoimasesti. Hauskaa sinänsä oli, että ne oli tehty samalla peruskaavalla: etsiväspeksi, jossa ratkotaan pulmaa, keksitään ratkaisu, todetaan se huonoksi ja sitten keksitään uusi ratkaisu. Erona vain oli, että Kuolon speksin käsikirjoitus oli jo itsessään hauska eikä yleisön tarvinnut vaivata päätään sillä, kuka on syyllinen, koska se ei ollut oleellista. Kauppiksen speksissä siitä tehtiin oleellista. Lapsen kengissä, ei kai muuta voi sanoa. Lisäksi myönnän, että ennakko odotukseni Kuolon speksin suhteen olivat huomattavasti positiivisemmat kuin kauppiksen speksin suhteen. Ja Kuolon speksin yleisö koostui tutusta: tiesin, mille ihmiset nauravat ja nauroin itse samoille asioille. Onhan se ihan parasta räkättää muiden kanssa samaan aikaan. OIi ne "muut" sitten vain Anski vieressä tai joku muu. On toisaalta hauskaa nauraa myös yksin omille jutuille. Kuten vaikka sille, kun Anskia katsottiin kieroon pettyneen "Oooo"-äännähdyksen takia. Parasta.

Tästä viikonloppu jatkuu pienellä sukuloinnilla sekä leffalla (Liisa ihmemaassa). Tällaisia viikonloppujen kuuluukin olla.

väsynyttä meininkiä
neula
murmu
Surettaa. Tekee mieli puhua jollekin. Niinpä kirjoitan tänne sanoja, joista kaikki voivat sitten vetää omat johtopäätöksensä.

Mua surettaa se, ettei muhun suhtauduta samalla tavalla kuin ennen. Se ei ole tietysti oletettavissakaan, mutta harmittaa se silti. Päivässä voi jäätävä seinä kasvaa ihmisten välille, mä huomaan. Vaikka ymmärrän sen. Voi olla ärsyttävää, että toinen esittää olevansa yhtä ilonen ja tavallinen kuin aina. Mut siksi asioista kuuluukin puhua: tietää, että jotain syvempääkin toisessa voi tapahtua.

Mä en tykkää näyttää syviä tunteitani muille, jos ne eivät ole onnellisia tunteita.

 Diipadaapan juttelua. Jotain, mikä on aivan tavallista. Mutta silti keskustelussa on tietty äänensävy, jonka olen kuullut vain kerran aiemmin. 

Sitten tulin ajatelleeksi vertaustani, että elämä on kuin Mario Bros. Taakse päin ei pääse kuin ruudullisen, aina ei sitäkään. Ja tästä mä päätin tehdä Muisto-teoksen. En tiedä saanko sitä koskaan aikaiseksi, mutta yritän silti. Ajatus taiteesta lohduttaa aina. Ajatus siitä, että kaikilla tunteilla on oma paikkansa ja kaikki ne ovat jollain tavalla hyödyksi. 

En ihmettelisi, vaikka terapeutin vastaanotolla kävisi ihminen, joka haluaa olla masentunut. Tuo ihminen olisi taiteilija.
Tags:

uusi sivu
neula
murmu
Mun piti kirjottaa tänne jotain hengellistä, mutta sen sijaan haluankin valittaa.

Voi kökkö mitä soopaa! 

Tentti torstaina. Luen siihen tulevaa Diabetes-kirjaa, joka minun ja monen muun iloiseksi yllätykseksi paljastui potilaille kirjotetuksi kirjaksi. Ei ihan oikeesti kiinnosta minkä merkkisiä sokerimittareita on olemassa. Tämän päivän muutenkin jo heikon lukumotivaation tappoi täydellisesti otsikko "mitä ruualle tapahtuu syömisen jälkeen?". Ja ei, en lukenut sitä kappaletta. Varmasti siinä oli oikein tärkeää asiaa, jota kysytään tentissä, mutta oikeesti! Otsikoikaa edes vetävämmin.

"Teidän pitää tietää vähintään yhtä paljon kuin potilaat." Lienee totta. Lukisin silti mieluummin meille suunnattua kirjaa. Minä ymmärrän ilman kuvamateriaaliakin, että kengät ei saa olla liian pienet mistään suunnasta. Uskon kyllä, että tässä kirjassa on oleellistakin tietoa. Se on vaan todella hyvin piilotettu. Voisko joku tehdä kirjan, jossa se oleellinen tieto ei olis piilotettu? Siinä vois vaikka tän 500 sivun sijasta olla sata sivua. Sen olisin lukenutkin. Todennäköisesti jopa kokonaan. 

Ja miksi tämä ottaa minua niin kovasti päähän? Koska käyttäisin mieluummin aikani oikeasti opiskeluun enkä oleellisten asioiden etsimiseen. Luennoitsija on lisäksi sitä mieltä, että kirjaa pitää saada myydyksi, joten pelkästä kirjasta tulee kysymyksiä. Luennoista myös, mutta myös kirjasta. Turhauttavaa. Joko mainitsin, että kirja löytyy tietääkseni myös netistä? Sitä ei vain kukaan kertonut ennen kirjan tilausta. 

Joskus tulee fiilis, että maksaa tyhjästä. No, ainakin kirja on niin kivan värinen, että sopii nätisti Pharmaca Fennicoiden viereen. Jotain positiivista sentään.  

EDIT: Jatkoin lukemista kuitenkin. Ei olis pitänyt. Kyllä se sinänsä on kiinnostavaa, että kuka Suomessa saa adoptoida lapsen (ja että yleensä adoptoidaan ulkomailta eikä Suomesta, kauheen yllättävää sekin), mutta jos mä yritän lukea tenttiin, mä haluan lukea asiaa! Diabetes ei sinänsä ole este adoptiolle, eikö ole yllättävää? Argh! Ja eikö tolla kirjalla voisi olla edes sisällysluettelo! Tai edes sivun yläreunassa lukea mikä kappale on kyseessä, ei mistä juuri tässä kohdassa kerrotaan? Olis sitten helpompi etsiä se piilotettu tieto sieltä. Ja eikö edes hakemistossa voisi olla sivunumerot kappaleiden numeroiden sijaan? 

Mä kirjottaisin niiiin paljon paremman kirjan. Kirjottaisin kirjan, jota voisi vain lukea. Ei sitten menisi aikaa turhautumiseen, tiedon etsimiseen tai kirjasta blogiin valittamiseen. Kertakaaaaikkisesti.

?

Log in